Nivelrikko & polviproteesin vaihto Espanjassa osa 2/3

Tänään on se päivä – ¡vamos!

Sairaalaan kirjauduin sisälle klo 9.30 infotiskillä, jossa sain ranteeseeni sairaalarannekkeen. Minut tultiin hakemaan aulasta ja vietiin päiväkirurgisen yksikön tiloihin odottamaan leikkausvuoroani. Ensin vaihdoin sairaalan paperivaatteet päälleni, laitoin jalkoihin muovitossut ja ohuen hatun päähäni. Olin aamulla käynyt kotona suihkussa ja peseytynyt hyvin. Sitten minut vietiin omaan vuoteeseeni odottamaan vuoroani. Siinä hoitajat kävivät mittaamassa kuumeen, verenpaineen, happisaturaation ja asensivat kanyylin valmiiksi. Kanyyli olikin vaikea pala, se osui paikoilleen vasta kolmannella yrityksellä, koska olivat kuulemma suonet kateissa. Vuoroni tuli klo 12, jolloin mentiin leikkuriin, siirryttiin leikkauspöydälle ja anestesialääkäri tuli laittamaan selkäpuudutteen. Ja sitten pimeni….

Traumatologi oli valinnut minulle sopivan tekonivelen leikkaukseen. Leikkauksessa polveni huono rustokudos poistettiin ja korvattiin tekonivelellä. Polven tekonivel kiinnitettiin reisi- ja sääriluihin luusementillä. Tuo luusementti sallii polvelle heti kävelyn. Leikkauksessa oma nivel korvataan metallisista, muovisista tai keraamisista osista koostuvalla tekonivelellä.

Leikkauksen aikana tekonivelen asentaminen aiheuttaa kovia ääniä, kuten sahausta, porausta ja vasarointia eli kilkatus ja kolina on kova. Itse nukuin suurimman osan leikkauksesta, mutta kyllä näitä ääniä tuli kuunneltua kuitenkin. Välillä tuntui että koko nainen heilui pöydällä, mutta tästä ei puudutuksen vuoksi tuntenut kipua. Tilanne oli oikeastaan aika hassun tuntuinen.

Leikkausalueelle oli asennettu dreeni eli silikoninen laskuputki. Dreenin tarkoituksena on poistaa leikkausalueelle mahdollisesti kertyvä veri ja kudosneste haavaontelosta sekä edistää haavan paranemista ja leikkauksesta toipumista. Tätä pidetään yleensä muutamia päiviä. Minulla dreeni oli 2 vuorokautta.

Leikkauksen jälkeen minut vietiin takaisin päiväkirurgiseen yksikköön, jossa sain valvonnassa heräillä rauhassa. Lääkäri oli soittanut leikkauksen jälkeen miehelleni ja kertonut miten leikkaus oli sujunut. Hyvinhän se meni! Leikkaus kesti 2,5 tuntia. Mieheni pääsi minua katsomaan illalla ja tämän jälkeen minut siirrettiin omaan yksityishuoneeseeni, josta avautui hienot näkymät Benalmadenaan ja välimerelle. Eli iltaisin pystyin katselemaan auringonlaskua.

Leikkauksen jälkeinen kipu on hyvin yksilöllistä. Leikkauksen jälkeistä kipua hoidetaan yleensä yhdistelemällä eri tyyppisiä lääkkeitä. Tekonivelleikkauksen jälkeisessä kivunhoidossa fysioterapialla, kylmähoidoilla, kohoasennolla ja asentohoidolla on oma hyvin tärkeä merkityksensä kipulääkkeiden lisäksi.

Sairaalassa kivun mittarina käytettiin numeerista 0-10 mitta-asteikkoa. Hoitajat ja lääkärit kysyivät tätä apuna käyttäen vointiani ja kipujani. Minulla meni tipassa nesteytyksen kanssa kipulääke 24/7 ihan lähtöpäivääni asti. Sain myös lihakseen pistettävää kipulääkettä tarvittaessa lisäksi. Tätä en loppupelissä kovin montaa kertaa joutunut pyytämään. Minun kivun sietokykyni on aika korkea. Sain leikkauksen jälkeen myös antibioottia suoneen kolmesti päivässä kotiinlähtöön asti eli noin 4 vuorokautta.

Koska leikkaushaavasta tuli dreeni, olin täyslevossa 2 vuorokautta ja oikeastaan nukuin melkein kokonaan tämän ajan. Olin hereillä aina välillä pienen hetken. En oikein tiedä mikä minua niin väsytti. Voi olla, että olin kerännyt univelkaa monen kuukauden ajan kipujeni ja huonosti nukuttujen öiden vuoksi.

Sairaanlan rytmissä

Sairaalan rytmiin pääsi nopeasti mukaan. Aamupala kello 8.30, aamupesut, aamumittaukset (kuume, verenpaine, happisaturaatio) ja näitä ennen oli hoitajien vuoron vaihto, lounas 13.30, tässä oli myös hoitajien vuoron vaihto, iltapäiväkahvi kello 17 ja illallinen 20.30. Myös tässä oli myös hoitajien vuoron vaihto. Kello 22 tienoilla yöhoitajat kävivät tekemässä kierroksen ja mittaukset. Ruuat eivät täät herkkusuuta ihan kauheasti säväyttäneet. Aamupalaksi teetä tai kahvia ja vaalea sämpylä oliiviöljyn kera, mutta kerran oli myös kalkkuna viipale. Lounas ja illallinen: keitto, pääruuaksi usein kalaa ja kasviksia, mausteista ja hyvää kanankoipea, vaalea leipä ja jälkiruuaksi omenasosetta. Ruokajuomana oli aina puoli litraa vettä. Onneksi pakkasin kotoa mukaan suolaa ja mieheni toi minulle aamupalaksi ja välipaloiksi hedelmiä.

Luonani sai vierailla vapaasti päivittäin. Kolmantena päivänä tuli käsky nousta sängystä ylös sekä kävellä, ja täytyy sanoa, että se hieman hirvitti, enkä tiennyt mitä odottaa. Ensimmäinen huomio oli, ettei jalka tottele käskyjäni ja siirry. Toinen huomio: jalka tuntuu painavan tonnin? Jalkaa piti avittaa toisella jalalla siirroissa ja nostoissa.

Tuntui ihan hassulta ja mietin, että mitähän se proteesi painaa ja jääkö jalka näin painavaksi? 

Täällä ei paljoa hoitsu jäänyt katsomaan miten pääsen sänkyni laidalle istumaan, mutta istumaan pääsin. Hän kävi hakemassa miespuolisen hoitajan auttamaan minua seisomaan nousussa ja ensimmäiseen kertaan tuolille siirtymiseen avuksi. Hyvin se meni, mutta täytyy sanoa, että se kivun määrä näiden ensiaskelten yhteydessä oli aivan tajuton. Piti hieman hikeä pyyhkiä otsalta ja hengittää syvään, että siitä selvisin. 

Sama oli myös sänkyyn takasin mennessä ja silloin tuli itku ja hammasten kivistys. Pyysin myös lisäkipulääkettä tällöin. Laitoin ystävälleni viestiä, jolle myös oli tehty kummankin polven tekonivelleikkaus, että auta mua…. Mitä mun pitää tehdä, että tämä kipu loppuu, mä en vaan pysty käveleen tällä polvella? Ihana rakas ystäväni kävi kanssani asiasta keskustelun ja antoi vinkkejä ja minä tartuin härkää uudelleen sarvista, kun olin hetken levännyt ja antanut kipulääkkeen vaikuttaa. Istumaan punnertaessani päätin, että minähän selviän tästä ja tämähän tulee onnistumaan. Ja sehän onnistui. Ei ilman kipua, mutta kipu oli armollisempaa nyt.

Joka kerta, kun nousin ja liikuin kipu muuttui helpommaksi ja ryhti suoremmaksi. Olin ylpeä itsestäni!

Kotiin pääsy häämötti maanantaina. Sunnuntaina otettiin verikokeita ja polven röntgenkontrolli. Maanantaina tapasin traumatologin ja ensimmäisen kerran fysioterapeutin. Mielestäni fysioterapeutti olisi pitänyt olla apunani silloin, kun ensimmäisen kerran nousin sängystä ylös, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kävin fysioterapeutin kanssa läpi mitä saa tehdä ja mitä ei sekä kotiharjoitukset, joita oli tehtävä päivittäin 2-3 kertaa. Hän myös halusi nähdä liikkumiseni vessaan ja että pystyn käymään pytyllä. Lupa kotiin lähtöön tuli, ihanaa! Leikkaukseni kustannukset meni meidän sairausvakuutukseen, mutta siitä tuli vähän itsellekin maksettavaa, noin 715 €.

Sairaanhoitajana potilaana ollessa tietysti aina kiinnittää huomiota hoitoon, hygieniaan ja työskentelytapoihin sekä henkilökuntaan ja heidän käytökseen. Espanjassa hierarkia on mielestäni aika silmiinpistävää. Esimerkiksi sairaanhoitaja ei voinut tuoda minulle vesipulloa tai laittaa alusastiaa pissahädän tullessa, vaan näihin pyydettiin lähihoitajaa vastaava ”auxiliar enfermería” eli sairaanhoitaja hoiti vain lääkitykseni. Naishoitajat eivät myöskään nostaneet minua sängyllä tai avustaneet tuoliin istumaan vaan tähän tilattiin miespuolinen avustaja, joka auttaa koko sairaalan osastoilla. Hygienia oli hyvää, mutta asiat tehdään vähän erilailla kuin meille Suomessa opetetaan. Ei nämä tavat ole vääriä, mutta monta asiaa voisi tehdä helpommin, nopeammin tai taloudellisemmin. Pitäisköhän alkaa pohtimaan miten täällä pääsisi opettamaan hoitajia? 

Se mikä minua eniten häiritsi oli yöaikaan, kun unenpöpperössä tarvitset pissatuksen, niin hoitajat räväyttää huoneeseen täysvalaistuksen ja alkavat keskustelemaan kovaan ääneen keskenään siinä touhutessaan. Arvaa nukuttiko sen jälkeen hetkeen? Näihin samoihin asioihin olin kiinnittänyt huomiota jo aiemminkin, kun olen sairaaloissa asiakkaiden kanssa vieraillut tai yöpynyt. Koko sairaalareissun pärjäsin englannilla niin halutessani, muutama avustava hoitaja ei puhunut englantia.

Mutta kaikenkaikkiaan hoito oli kiitettävää. Kaikki sujui ja hommat tuli tehtyä eli olen tyytyväinen saamaani hoitoon ja palveluun!

Nivelrikko & polviproteesin vaihto Espanjassa osa 1/3

Olen useamman vuoden kärsinyt kummankin polven nivelrikosta, joka on pahentunut vuosi vuodelta. Vasen polveni on huonompi. Polvessa on ollut kipua, arkuutta, turvotusta, nivelet kankeat, kävely vaikeaa ja ontuvaa, polven liike rajoittunut, vihlovaa jomotusta, portaiden tai mäkien kiipeäminen vaikeata. Lisäksi yösäryt ja jatkuva asennon vaihtaminen tuovat omat mausteensa kipuiseen arkeen. Tämä vuosi on ollut hurja alamäki eivätkä hoidot tai kipulääkkeet ole auttaneet kuin terävimpään kipuun. 

Kävelylenkit ovat jääneet pikkuhiljaa, koska yhtäjaksoinen matka lyheni vähitellen 200 metriin. Aina piti pysähtyä välissähelpottamaan kipua ja ontuminen sai myös selän jumiin. Kävellessä polven luiden hankaaminen toisiaan vasten paheni vauhdikkaasti ja se aiheutti minulle kovaa kuumottavaa tai oikeastaan polttavaa kipua.

Tunne oli kuin joku olisi pitänyt tuliliekkiä luiden välissä ja tässä vaiheessa oli lopetettava käveleminen. Melkoinen kierre keholle ja mielelle. Haluat tehdä ja mennä vaikka mihin, mutta et vaan pysty. 

Kevään ja kesän aikana olen huomannut, että kun askeleet ylittävät päivätasolla 3000, niin yöstä tulee vaikea ja kipu vaikeuttaa seuraavan päivän toimintaa. Kävelyä minulla onkin hurja ikävä. Ennen kävelimme mieheni kanssa pitkiä lenkkejä, mutta nyt ei ole pystynyt enää moneen vuoteen. Tänä vuonna en ole viitsinyt lähteä hänen kanssaan lenkille, koska koko ajan joudun sanomaan hänelle, että älä juokse ja voidaanko huilata. Eli minua harmittaa hänen puolesta se, ettei lenkki ole kunnon lenkki ja näin ollen parempi, että lenkkeilemme omia menojamme. Tosin minun lenkiksi riittää työpäivän kävelyt. Kun olen terve, niin minä kävelen lujaa. 

Polvea on hoidettu täällä Espanjassa todella hyvin. Olen ollut koko taipaleen hyvien traumatologien hoidossa Vithas Xanitin Málagan & Benalmádenan klinikoilla. Polveeni on pistetty hyaluroonihappogeeliä 6 kertaa vuosien saatossa sekä lisäksi tulehduskipulääkettä, ja olen käynyt myös fysioterapiassa. Nämä ovat helpottaneet kipua, joten kipulääkkeitä ei ole tarvinnut syödä ja kävelykin helpottunut hetkeksi. Viime vuonna kokeiltiin PRP-hoitoa polven puhdistustoimenpiteen yhteydessä. PRP-hoidossa minun omasta verestä saatua verihiutaleplasmaa injektoidaan hoidettavalle alueelle, esimerkiksi niveleen. Plasma sisältää solutuotantoon ja solujen erilaistumiseen vaikuttavia kasvutekijöitä. Ne edesauttavat solujen uusiutumista ja paranemista.

Nyt, kun kivut vaan pahenivat niin, että ne vaikuttivat jokapäiväiseen elämiseen ja tekemiseeni, otettiin uudet MRI- ja röntgenkuvat, joista nähtiin, että tilanne on todella paljon pahentunut 1,5 vuodessa. Hoitovaihtoedtoina todettiin uusi satsi hyaluroonihappogeeliä tai leikkaus. Leikkaus polveni kohdalla tarkoitti sitä, että polveeni vaihdetaan kokoproteesi. Totesin, etten halua enää uudelleen hyaluroonihappogeeliä, koska sen vaikutus minulla kesti 1-3 kuukautta eli sillä ei pitkälle pötkittäisi. Toisaalta nuo geelit ovat myös hintavia, maksavat 400 € / kerta. Tuo aikaisemmin mainitsemani PRP-hoito maksoi 470 €. Kun hoitoni tapahtuu yksityispuolella ja meillä täällä Espanjassa on yksityinen sairausvakuutus, joka kattaa hoidot hienosti, mutta nämä injektiot eivät siihen mene eli ne piti itse kustantaa.

Viimeisellä traumatologin vastaanotolla tehtiin päätös leikkauksesta ja sovittiin leikkaus päiväksi 27.8. Lääkäri kertoi, että varaudu olemaan sairaalassa 4 yötä ja leikkaus tehtäisiin Benalmádenan klinikalla.

Leikkaukseen oli aikaa 2,5 vkoa, jippii! Toivon todella, että kivut jäävät leikkauspöydälle.

Kävin leikkausta edeltävänä päivänä Vithas Xanitin Benalmádenan klinikalla verikokeissa, jossa otettiin ekg eli sydänfilmi ja tapasin anestesialääkärin. Odotushuoneessa sai 4 sivua espanjankielistä tekstiä koskien leikkausta ja anestesiaa. Näin reilut 8 vuotta täällä asuneena osa paperin täytöstä sujui hyvin, mutta osa oli aika vaikeaa tekstiä, mutta onneksi Googlen kääntäjä avusti oikeaan suuntaan kysymyksissä ja sain paperit täytettyä. Anstesialääkäri antoi luvan leikkaukseen. Seuraavana aamuna täytyi sairaalalla olla klo 9.30. Minun piti olla ravinnotta ja juomatta 8 tuntia ennen leikkausta. Aamulla sai ottaa tarpeelliset lääkkeet pienen vesitilkan kanssa. Tässä vaiheessa vatsanpohjaan alkoivat hiipiä perhoset leikkausta koskien. Onhan kyseessä iso leikkaus, johon liittyy tiettyjä riskejä. Piti pohtia myös se, että mitä apuvälineitä tarvitsen kotona jotta pärjää arjessa. Minulle riittivät rollaattori ja kyynärsauvat. Yksinasuvat tarvitsee myös jotkut pitkävartiset pihdit, jolla saa poimittua pudottamansa tavarat. Jatkoa tulee seuraavassa osassa.

Muista riittävä vedenjuoniti helteellä – älä uuvu rannalle tai terassille!

Helteellä vesi on janojuomista paras. Jos vesi ei maistu, maku- tai kivennäisvesi raikastaa olon ja nesteyttää kropan yhtä lailla. Veden voi vaihtaa laimeaan mehuun ja suosia vesipitoisia hedelmiä, kuten vesimeloni, melonit, ananas ja mansikat.

Janontunteen huomaa herkästi helteisenä päivänä tai rankan liikunnan jälkeen. Hyvällä vedenjuomisella vältät pahimmillaan nestehukan ja vähintäänkin helteen uuvuttaman ja kärttyisän olon. Muista, että vaikka tuulisena kesäpäivänä ilma ei tunnu erityisen kuumalta, nestettä haihtuu silti kropasta. Vesipullo siis aina mukaan!

Oluella, kahvilla, teellä, energiajuomilla ja kolajuomilla on virtsaneritystä kiihdyttävä vaikutus, joten niiden lisäksi pitää juoda vettä.

Aikuiset tarvitsevat 2-3 litraa nestettä päivässä. Noin puolet tästä tulee vesipitoisen ruoan, kuten hedelmien, keittojen ja salaattien mukana. Sydämen vajaatoiminnasta kärsivän tulisi välttää suuria nestemääriä ja noudattaa annettuja ohjeita. Ihmisen koko, aktiivisuus ja ilman lämpötila vaikuttavat nesteytyksen tarpeeseen. Liikunta lisää tarvetta 0,5–1 litraan tunnissa. Lämpötilan noustessa kasvaa myös nesteen tarve. Jos treenaat ulkona tai pihahommissa, tarve kasvaa entisestään. Neste- ja suolatasapaino pysyvät kunnossa, kun korvaa kehosta haihtuneen nesteen nauttimalla juomaa, jossa on mukana elektrolyyttejä eli esimerkiksi suolaa. 

Ikääntyessä janoa ei tunne häviää, joten vesi saattaa unohtua kuin vahingossa. Koska vanhuksen kropassa on muutenkin vähemmän vettä, voi nestehukka iskeä nopeastikin.

Muistuta senioreita juomaan säännöllisesti. Pikku kikat auttavat: laita jääkaappiin iso vesikannu tai -pullo, ja varmista, että ikäihminen juo sen päivän mittaan tyhjäksi.

Myös lapset saattavat unohtaa kesätouhuissa juomisen. Pidä vesipulloa aina mukana rattaissa tai repussa. Jos lapselle ei maistu vesi, kokeile sokeritonta ja hiilihapotonta makuvettä tai mausta vesi marjoilla ja hedelmillä. Lapsen käteen sopiva ja helppokäyttöinen vesipullo voi motivoida häntä juomaan itse, mutta muistuta lasta juomisesta ja hörpyytä hänelle vettä säännöllisin väliajoin.

Tässä muutamia kikkoja, jos tuntuu, että pelkkä hanavesi ei maistu:

Tuunaa hanavettä ja valmista jääkaappiin kannullinen makuvettä mintusta ja kurkusta, omenasta ja kanelista, mansikoista ja vesimelonista tai sitruunasta ja persikasta.

Ripottele jääpalamuotteihin marjoja tai pilkottuja hedelmiä, lisää vesi ja pakasta. Saat hyvät ja hauskannäköiset jääpalat veteen.

Tunnista nestehukan merkit

Kun huono olo iskee on vedenjuonti unohtunut. Päänsärky, pahoinvointi ja väsymys saattaa johtua siitä, että nestetasapaino on heilahtanut, paha olo voi kertoa nestehukasta. Kun tunnet sen merkit, osaat korjata tilanteen.

Nestehukka aiheuttaa huonon olon lisäksi kärttyisyyttä. Lasillinen vettä saattaa sulattaa kiukuttelijan!

Jos alat tuntea olosi kuumeiseksi eikä enää edes hikoiluta, hälytyskellojen täytyy soida. Nestehukka on edennyt pidemmälle.

Jos nestehukan oireet iskevät, on aika siirtyä varjoon lepäämään ja juoda vettä. Tällöin ei kannata juoda limsaa tai muitasokerisia juomia, vaan tehokkaimmin jäähdyttävät vesi tai kivennäisvesi.

Kun nestehukka on lievä, juominen ja lepäily yleensä riittävät. Jos oireet ovat vakavampia ja lepo sekä nesteytys eivät paranna oloa, on hyvä käydä lääkärissä.

Virtsan tummankeltainen väri näyttää nopeasti, kun nesteytys on jäänyt retuperälle.

Nautitaan kesästä ja lämmöstä, mutta pidetään nestehukka poissa!

Aurinkovoiteet

Käytätkö aurinkovoiteita oikein?

Sääennuste näyttää varsin mukavalta, vai mitä! Kesä saapuu karanteeninkin jälkeen.

Tänään puhun aurinkovoiteista. Se on yksi lempiaiheistani nykyään, jonka suhteen niuhotan kovasti. Täällä huomaa aivan liikaa sitä, että aurinkosuojaa ei käytetä ollenkaan tai suojakerroin on liian matala, jolloin iho punoittaa kirkkaan punaisena. 

Itsekin olen ihoni polttanut muutaman kerran nuorempana, koska en levittänyt aurinkovoidetta tarpeeksi ja oikein. Itselläni ei ole kokemusta vieläkään luonnonkosmetiikan aurinkovoiteista, mutta otan niihin tutustumisen tavoitteeksi tämän kesän aikana. 

Espanjan Aurinkorannikolla on noin 300 aurinkoista päivää vuodessa. Keväällä ja kesällä on niin paljon aurinkoa, että ilman aurinkosuojaa ei ole asiaa ulos kuin korkeintaan puoleksi tunniksi. Kuten tiedämme, aurinkosuojan pois jättäminen on kenties helpoin tapa vanhentaa ihoa ja heikentää sen kuntoa salakavalasti, joten kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät ovat oikea aika päivittää aurinkovoidepullot uusiin. Aurinkovoiteet säilyvät noin vuoden verran hyvinä. Itse heitän keväisin aina edellisen vuoden voiteet pois ja ostan tilalle uudet.

Miksi auringolta pitää suojautua?

Aurinkovoiteiden kanssa on muistettava se, että mikään niistä ei suojaa melanoomalta eli ihosyövältä, vaikka ihomme ei palaisikaan. Voiteet eivät myöskään suojaa täydellisesti auringon ennenaikaisesti ihoa vanhentavilta vaikutuksilta tai rypyiltä. Sen vuoksi onkin erittäin tärkeää tiedostaa auringonotossa tulevat riskit, mutta myös samalla suojautua niiltä oikein.

Suurin osa ihmisistä käyttää aurinkovoiteita, mutta suurin kysymys onkin, että käytetäänkö niitä oikein? Tässä kirjoituksessa kerron mitä ottaa huomioon auringossa ollessa, aurinkovoiteen valinnan ja aurinkovoiteiden oikeaoppisen käytön kannalta.

Miten suojautua auringonvalolta?

Aurinkovoiteet ovat paras keino auringonvalolta suojautumiseen. Tärkeimmät huomioon otettavat asiat aurinkovoiteiden käytössä on UV-säteilyn määrä (tästä voimakkuudesta tiedotetaan Espanjassa ja Suomessa aktiivisesti UV-indeksillä) sekä kuinka usein ja paljon voidetta iholle levitetään.

Aurinkovoiteen valitseminen

Oikeaa voidetta valitessa SPF (sun protection factor), tai suomeksi SK (aurinkovoiteen suojakerroi) kertoo kuinka paljon voide suojaa UVB-säteiltä. Erityisen tärkeää onkin valita omalle ihotyypille sopiva suojakerroin. Yleisesti suomalaiselle iholle sopiva suojakerroin on 20 – 30 ja etelän aurinkolomakohteissa suositellaan käytettävän yli 30 suojakerrointa. 

Herkkäihoisille sekä lapsille suositellaan suojakerrointa 50 tai 50 plus. Lasten ollessa auringossa, palaminen ja ihosyövälle altistuminen ovat todellisia riskejä. Suojaa siis lapset vaatteilla ja aurinkosuojatuotteilla.

Aurinkorasvan oikeaoppinen käyttö

Suurin ongelma aurinkovoiteen käytössä on se, ettei voidetta levitetä riittävästi eikä riittävän usein. Aurinkovoide tulisi levittää koko keholle eikä vain levittää tärkeimpiin osiin vartaloa.

Levittäminen tulisi tehdä noin puoli tuntia ennen aurinkoon menemistä, jotta se saa imeytyä rauhassa ihoon ja voiteen tulisi olla myös viimeinen tuote jota levitetään (varsinkin kasvoille), sillä joidenkin aurinkovoiteiden teho katoaa, jos niitä käytetään vettä sisältäviä tai vesipohjaisten kosteusvoiteiden kanssa. 

Useimpien aurinkovoiteiden käyttöohjeissa suositellaan voidetta käytettäväksi ”useasti”, mutta termi on hieman harmaalla alueella, koska jokainen meistä voi tuon tulkita eri tavalla. Yleisohjeellisesti aurinkoa otettaessa aurinkovoidetta tulisi levittää iholle noin 1-2 tunnin välein. 

Aurinkorasvaa tulisi myös lisätä aina uimisen jälkeen. Rasvauksessa ei kannata pihistellä, koska muuten et välttämättä saa sitä suojaa joka purkissa luvataan. Aurinkovoidetta kannattaa käyttää kunnon koko kehoon – noin 30 ml voitelukertaa kohti. Muista säilyttää aurinkovoide rannalla varjossa – ei suorassa auringonpaisteessa!

After sun -voide rauhoittaa ja kosteuttaa ihoa auringonoton jälkeen. Ennen after sun -voidetta on hyvä ensin pestä aurinkosuojavoide pois iholta. 

Tärppituotteet palaneelle iholle

Jos ihosi palaa, valele useita kertoja päivässä sitä aloe vera -geelillä. Vältä ihon hankaamista ja suojaa iho vaatteilla auringolta. Kuumottavaa ihoa voi rauhoittaa myös viileällä. Voit kostuttaa esimerkiksi lakanan tai pyyhkeen kylmällä vedellä ja kiertää kuivaksi, jonka jälkeen voit laittaa sen palaneen alueen päälle. Voit pitää tällaista viilennystä 15–20 minuuttia kerrallaan. Tarvittaessa palanutta ihoa voi hoitaa myös hydrokortisonivoiteella pari kolme kertaa päivässä muutaman päivän ajan.

Mukavia auringonottohetkiä meille kaikille!

Sairaanhoitaja Mari vappukävelyllä Fuengirolassa

Erilainen vappu 2020

Vappu 2020 jäänee ikimuistoisena monen meistä mieleen. Ei välttämättä huonona, mutta varmasti erilaisena ja perinteistä poikkeavana. Vaikka vappua ei tänä vuonna päästy yhdessä juhlimaan, niin on ollut kivaa pitää ystävien kanssa juttutuokioita videoyhteydellä. Tätä olemme muutenkin harrastaneet viimeisen seitsemän viikon aikana paljon.

Meillä täällä Espanjassa eletään koronaviruksen vuoksi hätätilassa. Hätätilaa on jatkunut seitsemän viikkoa 15.3.2020 alkaen. Hätätila on rajoittanut elämäämme paljon – todella paljon! Monet työpaikat ovat sulkeneet ovensa ja heidän työntekijät ovat lomautettuina, kauppakeskukset ovat kiinni, ei saa kokoontua juhlimaan tai isoissa porukoissa ja baarit sekä ravintolat ovat kiinni. Ei saa ulkoilla kuin vain pankkiin, lääkäriin, apteekkiin ja ruokakauppaan. Minä terveydenhuollon ammattilaisena olen saanut käydä hoitamassa asiakkaitteni koti- sairaanhoitohoitotehtävät koko hätätilan ajan.

Nyt Andaluciassa aletaan pikkuhiljaa purkamaan hätätilaa ja purku tehdään asteittain kesäkuun puoliväliin mennessä. Viime viikolla 26.4.2020 lapset pääsivät vanhemman kanssa ulkoilemaan kerran päivässä ja eilen 2.5.2020 me muut aikuiset pääsimme myös ulkoilemaan tunniksi. Olipa aivan ihanaa päästä mieheni kanssa kävelylle. Porukkaa oli valtavasti liikkeellä illalla klo 20, niin kuin saattoi odottaa, koska oli lämmin 24-asteinen keli. Mutta ei tästä karanteenista ja hätätilasta tämän enempää. Eteenpäin, ja kyllä tästä selvitään!

Mitä olen tehnyt vappuna

1. Syönyt hyvin. Vapun aattona savustimme kalaa ja keitimme ruokavaliosta poiketen uudet perunat. Ne maistuivat hyville ja seuraavana päivänä teimme lopuista perunoista perunasalaatin ja söimme perinteiset munkit. Illalla huomasi, että perunat ja munkit eivät olleet hyvä idea… olemme pitkään olleet VHH- ja keto-ruokavaliolla ja vappusyömisemme eivät niihin kuulu, joten vatsa ei tästä tykännyt ja oli tukala yö edessä. Yöstä selvisin, ja nyt tiedän, että jatkossa jätän potut ja vehnämunkit syömättä.
2. Television katsontaa. Sitä tullut katsottua viimeisen seitsemän viikon aikana niin paljon, että tulee jo korvista. Olemme katsoneet mm. remonttiohjelmia, sisustusta, ruokaravintoloihin liittyviä ohjelmia, matkailua, elokuvia, sarjoja ja etsineet katsottavaksi lapsuus- ja nuoruusvuosien sarjoja, kuten Dallas, Miami Vice, jne.
3. Olen huomannut, että koko kroppa on aivan jumissa, vaikka kuinka sitä koettaa venytellä. Istuminen ja löhöäminen kolottavat joka niveltä ja lihasta.
4. Kävin vappupäivänä töissä kuutisen tuntia. Vierailin myös Marbellan sairaalassa, jossa oli rauhallista ja vieraita maltillisesti.
5. Istuttu terassillamme ja nautittu aurinkoisesta ja lämpimästä kelistä ja hyvästä musiikista.
6. Nukuttu pitkiä unia ja herätty aamuisin virkeänä ja saanut herätä ihanasti laiskotellen vuoteessa.
7. Eilen tosiaan nautimme kävelylenkistä, joka oli tämän vapun kohokohta.

Näillä mennään kohti uutta viikkoa. Täällä saa ensi viikolla avata ovensa esim kampaamot ja kosmetologit, joten täytyykin varata ajat heille heti. Hiukset leikattu viimeksi helmikuussa, joten alkaa olemaan aika pehko jo. Ja tämän jälkeen kaipaa jo hieman itsensä hemmottelua muutenkin!

Hyvinvointi Auckland

Hyvinvoinnin työkalut

Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja henkinen kokonaisuus. Hyvinvointimme perustuu mielestäni kokonaisvaltaisuuteen. Jos näistä yksi tai useampi osa ontuu, silloin ei voi kokonaisvaltaisesti hyvin. Tarvitsemme kokonaisvaltaista hyvinvointia kokeaksemme elämämme mahdollisimman onnelliseksi ja hyväksi. Tehokkaaseen työskentelyyn tarvitsemme myös kokonaisvaltaista hyvinvointia. Esimerkiksi minun sairaanhoitajana täytyy voida hyvin kokonaisvaltaisesti, että jaksan työssäni mahdollisimman hyvin. Niinpä myös itsestäni huolehtiminen on erittäin tärkeää, muuten työkalu on rikki. Jos voi itse pahoin, ei voi antaa 100 % panosta työlleenkään. Niinpä hyvinvoivasta ja itsestään huolestivasta sairaanhoitajasta hyötyy lopulta kaikki. Seuraavaan listaan olen koonnut omasta mielestäni tärkeimpiä hyvinvoinnin kulmakiviä:

Terveellinen, monipuolinen ja kohtuudessa pysyvä ruokailu

Tarvitsemme ruoasta energiaa ja ravintoaineita jaksaakseen ja voidaksemme hyvin. Myös herkuttelu toisinaan on sallittua ja tuo henkistä hyvää oloa. Muistetaan kuitenkin että liiallinen herkuttelu ja epäterveellinen napostelu lisäävät riskiä ylipainolle ja erilaisille sairauksille. Muistetaan kohtuus kaikessa!

Normaalipaino

Normaalipainossa pysyminen tai sinne pyrkiminen ovat tärkeä osa terveyden edistämistä ja sairauksien ennaltaehkäisyä. Tässä on itselleni tämän vuoden haaste ja siihen pyritään ja tiedän, että kovasti joutuu pakertamaan, että tavoite saavutetaan. Tsemppiä meille kaikille, jotka asian kanssa painivat!

Riittävä uni ja rentoutuminen

Riittävä uni ja rentoutuminen ovat hyvinvoinnin tärkeä perusta. Jos unta ei saa riittävästi se näkyy nopeasti omassa jaksamisessa ja keskittymiskyvyssä.

Liikunta ja ulkoilu

Liikunnalla ja ulkoilulla on suuri vaikutus meidän hyvinvointiin ja se lisää meidän hyvinvointia. Mieluisat harrastukset tuovat iloa, hyvää oloa ja inspiraatiota elämään.

Raittius tai kohtuullinen alkoholin käyttö

Runsas alkoholin käyttö vaikuttaa negatiivisesti niin fyysiseen kuin henkiseenkin terveyteen. Liiallinen alkoholin käyttö vaikuttaa esim. perhe-elämään ja työpanoksesi laskee.

Tupakoimattomuus

Tupakoinnin haitat ovat varmaankin tuttuja meille jokaiselle.

Hyvät ihmissuhteet

Tämä kohta käsittää niin perheen, ystävät kuin työyhteisönkin. Myös erilaisiin yhteisöihin kuuluminen tuo henkistä hyvää oloa. – Itsensä, muiden ihmisten ja elämän hyväksyminen. Omien vikojen liiallinen pohtiminen tai maailman tilanteen jatkuva sureminen kuluttaa paljon energiaa. Omalta osaltamme voimme yrittää vaikuttaa asioihin, mutta lopulta emme voi muuttaa itseämme täysin erilaiseksi ihmiseksi tai pelastaa koko maailmaa. Myös muiden ihmisten hyväksyminen sellaisena kuin he ovat helpottaa oloa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meidän tulee antaa muiden ihmisten kohdella meitä huonosti.

Haaveet ja unelmat

Tämä ei välttämättä ole kaikille tärkeää, mutta itse koen pysyväni virkeänä ja innostuneena, kun minulla on asioita joita tavoitella ja joista haaveilen tai joita odotan.

Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!

Puhelu

Uudet etäpalvelut

Soita Hoitajalle -etäpalvelu

Soita Hoitajalle –puhelinpalvelun avulla saat nopeasti yhteyden kokeneeseen terveydenhoitajaan. Etäpalvelussa saat ohjausta ja neuvontaa terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Tällaisia voivat olla muun muassa äkilliset hengityselinsairaudet, vatsataudit, allergiaoireet, lääkkeisiin liittyvät kysymykset sekä rokotukset. Hoidon tarpeen arvion myötä saat hoitajalta kohdennetut kotihoito-ohjeet tai ohjauksen juuri oikean asiantuntijan vastaanotolle.

Lue lisää…

Search

+