Verenpaineen mittaaminen kotona

Verenpaine ja verenpaineen mittaaminen

Verenpaine kuvaa valtimoissa olevaa painetta sydämen supistumisen ja lepovaiheen aikana. Verenpaine vaihtelee terveellä ihmisellä eri tilanteissa ja vuorokauden aikana. Verenpaineeseen vaikuttavat mm. elintavat, fyysinen rasitus ja stressi.

Kohonnut verenpaine on yleinen keski-ikäisillä ja vanhemmilla henkilöillä. Ikääntymisen myötä valtimoiden seinätmuuttuvat jäykemmiksi, jolloin yläpaine kohoaa helposti. Kohonnutta verenpainetta hoidetaan elintapamuutoksilla vähentämällä suolan käyttöä, syömällä monipuolisesti ja terveellisesti, liikkumalla riittävästi ja normaalipainoon pääsyllä. Tupakoitsijat hyötyvät tupakoinnin lopettamisesta. Kohonnutta verenpainetta hoidetaan myös verenpainelääkkeillä.

Verenpainetason voi selvittää vain mittaamalla. Korkeaa verenpainetta ei tunne ja se on usein oireettomana saattanut olla koholla jo pidempään ennen kuin se huomataan. Jokaisen aikuisen tulee tietää oma verenpainetasonsa. Verenpaineen voi mittauttaa täällä Fuengirolassa esim. apteekissa, seurankuntakodilla tai minun vastaanotolla, jos omaa mittaria ei ole. Kotimittaus on luotettava tapa selvittää verenpaine, kunhan mittari on luotettava, mittari toimii ja mansetti on oikean kokoinen sekä mittaustekniikka on hallussa.

Itse sain nelisen vuotta sitten verenpainelääkkeet aivan yllättäen. En ollut osannut kuvitella, että arvoni olisivat koholla. Normaalilla lääkärikäynnillä lääkärini päätti tarkistaa verenpaineeni ja naureskelin siihen vielä, ettei tarvitse, kun arvoni ovat ihan normaalit 110/70 mmHg tienoilla, olin siis aikaisemmin mitannut verenpaineeni silloin tällöin. No eivätpä olleetvaan verenpaineeni oli 208/170 mmHg eli hälyttävän korkeat. Lääkäri lääkitsi minut vastaanotolla heti ja verenpaineet mitattiin uudelleen 30 min kuluttua, mutta ne olivat vieläkin koholla. Sain uuden lääkeannoksen ja odotettiin uudestaan 30 min. Nyt verenpaineeni olivat onneksi tippuneet alaspäin ja pääsin kotiin verenpainelääkereseptin kanssa ja lääkärin painokkaan kehoituksen kera, että lääkkeet on aloitettava huomenna.

Kotiin päästyäni ja järkytykseltäni selvittyä aloin pohtia, että mitä juuri tapahtui ja miettiä viimeisiä kuukausia. Olihan minulla ollut todella paljon töitä, oli kiire ja stressiä jonkin verran, ylipainoa siihen lisäksi, niin eihän se muuta tarvitse. Mietittyäni tovin, huomasin, että oli minulla ollut hälytysmerkkejä jo pidemmän aikaa eli päivällä oli päänsärkyä, humina päässä ja huonoa oloa. Nämä kaikki olin laittanut nälän piikkiin, kun en ollut kerinnyt syödä tai juoda vettä tarpeeksi. Mutta eipä sitten tullut mieleeni mitata omaa verenpainetta. Lääkkeillä onneksi verenpaineeni on pysynyt hyvällä tasolla.

Yleensä jos mittauksessa herää epäily kohonneesta verenpaineesta, todellinen verenpainetaso selvitetään kotimittauksella. Verenpaine mitataan viikon ajan aamuin ja illoin kaksoismittauksella. Tämä tarkoittaa verenpaineen mittaamista kahdesti peräkkäin 2 minuutin välein. Todellinen taso on viikon aikana tehtyjen mittausten keskiarvo. Kotimittaukset ovat toisilla tarkemmat tai todellisemmat, koska he voivat jännittää terveydenhoitajan tai lääkärin suorittamaa mittausta (valkotakki syndrooma), joka taas vaikuttaa siihen, että verenpainearvot nousevat. Kotimittaukset ja seuranta ovat tärkeää silloin, kun lääkehoito on vasta aloitettu tai sitä on juuri muutettu. Myöhemmin, kun lääkitys on vakiintunut, kotimittauksien avulla seurataan, että verenpaine pysyy tavoitearvoissa.

Verenpaineen mittaamiseen suositellaan olkavarsimittaria. Luotettavan lukeman saamiseksi mansetin tulee olla sopivan kokoinen ja niitä on kolmea eri kokoa myynnissä. Liian pieni mansetti antaa todellista painetta korkeamman lukeman ja liian suuri mansetti puolestaan matalamman lukeman. Säilytä mansetti poissa auringonpaisteesta. Aloittaessasi mittauksetensimmäistä kertaa tarkasta, ettei käsien välillä ole yli 10 mmHg paine-eroa. Jos paine-eroa ilmenee enemmän, otamittaukset siitä kädestä, jossa paine on korkeampi. Ihanteellinen verenpaine on 120/80 mmHg, normaali alle 130/85 mmHg ja kohonnut yli 140/90 mmHg. On huomioitava myös tietyt yksilölliset hoitotasot, kuten diabeetikon kotimittaus alle 135/75 mmHg tai yli 80-vuotiaan kotimittaus alle 140/85 mmHg. Mittauksen isompi luku on systolinen yläpaine, joka ilmoittaa valtimon sisällä olevan paineen sydämen supistuksen aikana. Pienempi luku on alapaine eli diastolinen. Se ilmoittaa paineen sydämen lepovaiheen aikana.

Näin mittaat verenpaineen oikein

Voit tehdä mittauksen kummasta kädestä tahansa. Pääsääntöisesti oikeakätisen on helpompi laittaa mansetti vasempaan käteen ja vasenkätinen oikeaan käteen. Huolehdi, että mittausympäristösi on meluton, kiireetön ja lämmin. Puoli tuntia ennen mittausta vältä raskasta fyysistä rasitusta, tupakointia, kofeiinipitoisia juomia ja raskasta syömistä.

  • Istu pöydän ääressä rennosti, nojaa tuolin selkänojaan äläkä pidä nilkkoja ristissä.
  • Olkavarsi paljaana eli mittaus tehdään iholta – ei paidan hihan päältä.
  • Laita mittarin mansetti olkavarren ympärille siten, että mittarin letku on kyynärtaipeen kohdalla keskellä, 2-3 cm kyynärtaipeesta ylöspäin. Mansetin kireys on oikea, kun sormi mahtuu mansetin ja ihon väliin.
  • Käsivarsi lepää rentona pöydällä.
  • Ennen mittauksen aloittamista rentouta mielesi ja odota viisi minuuttia.
  • Paina mittari käyntiin ja ole rento, älä puhu, älä liiku äläkä seuraa mittarin lukemia.
  • Laita mittaustulos korttiin tai vihkoon ylös. Kirjaa myös mittarin näyttämä sydämen pulssi ylös.
  • Toista mittaus parin minuutin kuluttua. Kirjaa toisenkin mittauksen tulokset ylös.
  • Ennen lääkärin vastaanottoa verenpainelääkityksen sopivuuden arvioimiseksi tee kaksoismittaukset aamuin illoin neljänä päivänä peräkkäin. Jos on verenpainelääke, niin aamulla mittaus tulisi tehdä ennen lääkkeenottoa.
  • Jos sinulla ei vielä ole lääkitystä tai on epäilystä lääkityksen riittävyydestä, tee verenpaineen kaksoismittaukset aamuin illoin seitsemän päivän ajan.
  • Ota mittaustuloksesi mukaan lääkärin vastaanotolle.
  • Kaikkia kotikäyttöisiä mittareita ei voi huoltaa tai korjata, joten jos tuloksissa on poikkeamia, tulee ostaa uusi laite.

Kotimittauksen yhteydessä kannattaa tunnustella pulssi sen säännöllisyyden tai epäsäännöllisyyden toteamiseksi. Pulssin kerkiää hyvin tunnustella esim. mansetin kiinnittämisen jälkeen, ennen mittausta. Epäsäännölliseksi muuttunut pulssi voi olla merkki eteisvärinästä. Monet uudemmat verenpainemittarit ilmoittavat rytmihäiriöistä, jolloin on aina syytä selvittää, johtuuko tämä lisälyönneistä vai eteisvärinästä. Eteisvärinä eli flimmeri on aivoille vaarallinen sydämen rytmihäiriö, joka saattaa johtaa aivoinfarktiin.

Ranteessa peukalon puolella on hyvä tunnustelupaikka pulssille. Jotkut tuntevat pulssin herkemmin kaulalta. Paina kevyesti etu- ja keskisormella tunnustelukohtaa niin, että pulssi tuntuu. Tunnustele tulevatko sykäykset säännöllisesti vai epäsäännöllisesti. Voit huomata rytmin tai sen muuttumisen helpommin laskemalla sykettä ääneen. Laske pulssin sykäykset 30 sekunnin ajan. Kerro saamasi tulos kahdella, näin saat tietää, montako kertaa sydämesi lyö minuutissa. Ota yhteyttä lääkäriisi, jos aiemmin säännöllinen pulssi on epäsäännöllinen tai jos pulssi on niin nopea tai epäsäännöllinen, että et saa sykkeestäsi selvää.

Pulssin ja verenpaineen seurantataulukko:
https://www.sairaanhoitaja.es/wp-content/uploads/2021/02/verenpaineen-mittaus.pdf

Lähteet:
Terveyskirjasto
Käypä hoito
Sydänyhdistys

Nivelrikko & polviproteesin vaihto Espanjassa osa 2/3

Tänään on se päivä – ¡vamos!

Sairaalaan kirjauduin sisälle klo 9.30 infotiskillä, jossa sain ranteeseeni sairaalarannekkeen. Minut tultiin hakemaan aulasta ja vietiin päiväkirurgisen yksikön tiloihin odottamaan leikkausvuoroani. Ensin vaihdoin sairaalan paperivaatteet päälleni, laitoin jalkoihin muovitossut ja ohuen hatun päähäni. Olin aamulla käynyt kotona suihkussa ja peseytynyt hyvin. Sitten minut vietiin omaan vuoteeseeni odottamaan vuoroani. Siinä hoitajat kävivät mittaamassa kuumeen, verenpaineen, happisaturaation ja asensivat kanyylin valmiiksi. Kanyyli olikin vaikea pala, se osui paikoilleen vasta kolmannella yrityksellä, koska olivat kuulemma suonet kateissa. Vuoroni tuli klo 12, jolloin mentiin leikkuriin, siirryttiin leikkauspöydälle ja anestesialääkäri tuli laittamaan selkäpuudutteen. Ja sitten pimeni….

Traumatologi oli valinnut minulle sopivan tekonivelen leikkaukseen. Leikkauksessa polveni huono rustokudos poistettiin ja korvattiin tekonivelellä. Polven tekonivel kiinnitettiin reisi- ja sääriluihin luusementillä. Tuo luusementti sallii polvelle heti kävelyn. Leikkauksessa oma nivel korvataan metallisista, muovisista tai keraamisista osista koostuvalla tekonivelellä.

Leikkauksen aikana tekonivelen asentaminen aiheuttaa kovia ääniä, kuten sahausta, porausta ja vasarointia eli kilkatus ja kolina on kova. Itse nukuin suurimman osan leikkauksesta, mutta kyllä näitä ääniä tuli kuunneltua kuitenkin. Välillä tuntui että koko nainen heilui pöydällä, mutta tästä ei puudutuksen vuoksi tuntenut kipua. Tilanne oli oikeastaan aika hassun tuntuinen.

Leikkausalueelle oli asennettu dreeni eli silikoninen laskuputki. Dreenin tarkoituksena on poistaa leikkausalueelle mahdollisesti kertyvä veri ja kudosneste haavaontelosta sekä edistää haavan paranemista ja leikkauksesta toipumista. Tätä pidetään yleensä muutamia päiviä. Minulla dreeni oli 2 vuorokautta.

Leikkauksen jälkeen minut vietiin takaisin päiväkirurgiseen yksikköön, jossa sain valvonnassa heräillä rauhassa. Lääkäri oli soittanut leikkauksen jälkeen miehelleni ja kertonut miten leikkaus oli sujunut. Hyvinhän se meni! Leikkaus kesti 2,5 tuntia. Mieheni pääsi minua katsomaan illalla ja tämän jälkeen minut siirrettiin omaan yksityishuoneeseeni, josta avautui hienot näkymät Benalmadenaan ja välimerelle. Eli iltaisin pystyin katselemaan auringonlaskua.

Leikkauksen jälkeinen kipu on hyvin yksilöllistä. Leikkauksen jälkeistä kipua hoidetaan yleensä yhdistelemällä eri tyyppisiä lääkkeitä. Tekonivelleikkauksen jälkeisessä kivunhoidossa fysioterapialla, kylmähoidoilla, kohoasennolla ja asentohoidolla on oma hyvin tärkeä merkityksensä kipulääkkeiden lisäksi.

Sairaalassa kivun mittarina käytettiin numeerista 0-10 mitta-asteikkoa. Hoitajat ja lääkärit kysyivät tätä apuna käyttäen vointiani ja kipujani. Minulla meni tipassa nesteytyksen kanssa kipulääke 24/7 ihan lähtöpäivääni asti. Sain myös lihakseen pistettävää kipulääkettä tarvittaessa lisäksi. Tätä en loppupelissä kovin montaa kertaa joutunut pyytämään. Minun kivun sietokykyni on aika korkea. Sain leikkauksen jälkeen myös antibioottia suoneen kolmesti päivässä kotiinlähtöön asti eli noin 4 vuorokautta.

Koska leikkaushaavasta tuli dreeni, olin täyslevossa 2 vuorokautta ja oikeastaan nukuin melkein kokonaan tämän ajan. Olin hereillä aina välillä pienen hetken. En oikein tiedä mikä minua niin väsytti. Voi olla, että olin kerännyt univelkaa monen kuukauden ajan kipujeni ja huonosti nukuttujen öiden vuoksi.

Sairaanlan rytmissä

Sairaalan rytmiin pääsi nopeasti mukaan. Aamupala kello 8.30, aamupesut, aamumittaukset (kuume, verenpaine, happisaturaatio) ja näitä ennen oli hoitajien vuoron vaihto, lounas 13.30, tässä oli myös hoitajien vuoron vaihto, iltapäiväkahvi kello 17 ja illallinen 20.30. Myös tässä oli myös hoitajien vuoron vaihto. Kello 22 tienoilla yöhoitajat kävivät tekemässä kierroksen ja mittaukset. Ruuat eivät täät herkkusuuta ihan kauheasti säväyttäneet. Aamupalaksi teetä tai kahvia ja vaalea sämpylä oliiviöljyn kera, mutta kerran oli myös kalkkuna viipale. Lounas ja illallinen: keitto, pääruuaksi usein kalaa ja kasviksia, mausteista ja hyvää kanankoipea, vaalea leipä ja jälkiruuaksi omenasosetta. Ruokajuomana oli aina puoli litraa vettä. Onneksi pakkasin kotoa mukaan suolaa ja mieheni toi minulle aamupalaksi ja välipaloiksi hedelmiä.

Luonani sai vierailla vapaasti päivittäin. Kolmantena päivänä tuli käsky nousta sängystä ylös sekä kävellä, ja täytyy sanoa, että se hieman hirvitti, enkä tiennyt mitä odottaa. Ensimmäinen huomio oli, ettei jalka tottele käskyjäni ja siirry. Toinen huomio: jalka tuntuu painavan tonnin? Jalkaa piti avittaa toisella jalalla siirroissa ja nostoissa.

Tuntui ihan hassulta ja mietin, että mitähän se proteesi painaa ja jääkö jalka näin painavaksi? 

Täällä ei paljoa hoitsu jäänyt katsomaan miten pääsen sänkyni laidalle istumaan, mutta istumaan pääsin. Hän kävi hakemassa miespuolisen hoitajan auttamaan minua seisomaan nousussa ja ensimmäiseen kertaan tuolille siirtymiseen avuksi. Hyvin se meni, mutta täytyy sanoa, että se kivun määrä näiden ensiaskelten yhteydessä oli aivan tajuton. Piti hieman hikeä pyyhkiä otsalta ja hengittää syvään, että siitä selvisin. 

Sama oli myös sänkyyn takasin mennessä ja silloin tuli itku ja hammasten kivistys. Pyysin myös lisäkipulääkettä tällöin. Laitoin ystävälleni viestiä, jolle myös oli tehty kummankin polven tekonivelleikkaus, että auta mua…. Mitä mun pitää tehdä, että tämä kipu loppuu, mä en vaan pysty käveleen tällä polvella? Ihana rakas ystäväni kävi kanssani asiasta keskustelun ja antoi vinkkejä ja minä tartuin härkää uudelleen sarvista, kun olin hetken levännyt ja antanut kipulääkkeen vaikuttaa. Istumaan punnertaessani päätin, että minähän selviän tästä ja tämähän tulee onnistumaan. Ja sehän onnistui. Ei ilman kipua, mutta kipu oli armollisempaa nyt.

Joka kerta, kun nousin ja liikuin kipu muuttui helpommaksi ja ryhti suoremmaksi. Olin ylpeä itsestäni!

Kotiin pääsy häämötti maanantaina. Sunnuntaina otettiin verikokeita ja polven röntgenkontrolli. Maanantaina tapasin traumatologin ja ensimmäisen kerran fysioterapeutin. Mielestäni fysioterapeutti olisi pitänyt olla apunani silloin, kun ensimmäisen kerran nousin sängystä ylös, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kävin fysioterapeutin kanssa läpi mitä saa tehdä ja mitä ei sekä kotiharjoitukset, joita oli tehtävä päivittäin 2-3 kertaa. Hän myös halusi nähdä liikkumiseni vessaan ja että pystyn käymään pytyllä. Lupa kotiin lähtöön tuli, ihanaa! Leikkaukseni kustannukset meni meidän sairausvakuutukseen, mutta siitä tuli vähän itsellekin maksettavaa, noin 715 €.

Sairaanhoitajana potilaana ollessa tietysti aina kiinnittää huomiota hoitoon, hygieniaan ja työskentelytapoihin sekä henkilökuntaan ja heidän käytökseen. Espanjassa hierarkia on mielestäni aika silmiinpistävää. Esimerkiksi sairaanhoitaja ei voinut tuoda minulle vesipulloa tai laittaa alusastiaa pissahädän tullessa, vaan näihin pyydettiin lähihoitajaa vastaava ”auxiliar enfermería” eli sairaanhoitaja hoiti vain lääkitykseni. Naishoitajat eivät myöskään nostaneet minua sängyllä tai avustaneet tuoliin istumaan vaan tähän tilattiin miespuolinen avustaja, joka auttaa koko sairaalan osastoilla. Hygienia oli hyvää, mutta asiat tehdään vähän erilailla kuin meille Suomessa opetetaan. Ei nämä tavat ole vääriä, mutta monta asiaa voisi tehdä helpommin, nopeammin tai taloudellisemmin. Pitäisköhän alkaa pohtimaan miten täällä pääsisi opettamaan hoitajia? 

Se mikä minua eniten häiritsi oli yöaikaan, kun unenpöpperössä tarvitset pissatuksen, niin hoitajat räväyttää huoneeseen täysvalaistuksen ja alkavat keskustelemaan kovaan ääneen keskenään siinä touhutessaan. Arvaa nukuttiko sen jälkeen hetkeen? Näihin samoihin asioihin olin kiinnittänyt huomiota jo aiemminkin, kun olen sairaaloissa asiakkaiden kanssa vieraillut tai yöpynyt. Koko sairaalareissun pärjäsin englannilla niin halutessani, muutama avustava hoitaja ei puhunut englantia.

Mutta kaikenkaikkiaan hoito oli kiitettävää. Kaikki sujui ja hommat tuli tehtyä eli olen tyytyväinen saamaani hoitoon ja palveluun!

Puhelu

Uudet etäpalvelut

Soita Hoitajalle -etäpalvelu

Soita Hoitajalle –puhelinpalvelun avulla saat nopeasti yhteyden kokeneeseen terveydenhoitajaan. Etäpalvelussa saat ohjausta ja neuvontaa terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Tällaisia voivat olla muun muassa äkilliset hengityselinsairaudet, vatsataudit, allergiaoireet, lääkkeisiin liittyvät kysymykset sekä rokotukset. Hoidon tarpeen arvion myötä saat hoitajalta kohdennetut kotihoito-ohjeet tai ohjauksen juuri oikean asiantuntijan vastaanotolle.

Lue lisää…

Search

+