Polven kuntoutusta villin lännen kylässä

Nivelrikko & polviproteesin vaihto Espanjassa osa 3/3

Kotona ja kuntoutus käynnissä!

Niin hitaasti, niin hitaasti tämä etenee. Nämä viimeiset 10 viikkoa ovat tuntuneet aika pitkiltä tällaiselle elohiirelle. Viikot ovat kyllä vaatineet kärsivällisyyttä ja sitä tarvitaan edelleen! Askel käy hitaasti, vaikka tekisi mieli mennä kovempaa.

Ensimmäinen viikko leikkauksesta oli rankka ja kipuja oli ihan riittävästi. Kotiuduttuani arjen sujuminen alkoi muutaman päivän päästä sujumaan. Kävely oli haastavaa aluksi, kunnes alkoi luottamaan, että polvi kantaa ja kestää. Käytin rollaattoria alkupäivinä ja sitten siirryin kyynärsauvoihin. Askel meni tyylillä ”jalka eteen ja toinen viereen” eli hitaasti, mutta melko varmasti. 

Kyynärsauvoihin siirtyessä askellus muuttui vuoroaskeliin. Välillä suusta pääsee muutama kirosana, mutta näillä mentiin. Aluksi tietysti piti opetella kaikki liikkuminen ja siirtyminen sekä sänkyyn meneminen, pukeutuminen ym. 

Fysioterapian jumppaohjeita tein päivittäin 2-3 kertaa ja porrasharjoittelu aloitettiin myös ekalla viikolla. Kotona vessakäynnit ovatonnistuneet hyvin, samoin kuin suihkussa käynti. Sänkyyn meno ja sieltä pois tulo teetti aluksi hankaluutta, mutta kun taktiikan oppi, niin sekin alkoi sujumaan. Viisi viikkoa leikattua jalkaa piti avustaa toisella jalalla siirroissa, mutta sitten alkoi pystyä nostamaan jalan ilman apuja eikä kipua tästä tullut. Täytyy sanoa, että onneksi on hoitaja ammatiltaan, niin näitä on muille joutunut ja saanut opettaa, niin oli niksejä takataskussa. Täällä Espanjassa kun ei sairaalan fysioterapeutti ohjannut muuta kuin harjoitukset.

Kivut ovat olleet hyvin hallinnassa ja lääkitys riittävä. Lääkärin ohjeistusta piti kyllä pikkasen tuunata, mutta sitten pärjäsi hyvin. Kävellessä kivut helpottuivat pikkuhiljaa. Yllättävintä on ollut se, että joutui aluksi viettämään niin paljon aikaa vuoteessa, koska istua voi vain 15-60 min kerrallaan ja seistä hetken paikoillasi. Oikeesti jalka tarvitsi myös paljon lepoa. Ruuanlaitto oli hieman hidasta ja hankalaa, kun seisominen ei onnistunut kuin minuutteja kerrallaan. Onneksi mieheni oli ensimmäisen viikon kotona ja hoiti kaikki kotihommat. 

Fysioterapian kuntoutus alkoi 2 viikkoa leikkauksesta ja haavasta poistettiin 34 hakasta viikon päästä leikkauksesta. Haava, tai oikeastaan arpi, oli todella siisti ja nätti. Haavaa on hyvä rasvata esim bepanthenilla tai itse käytin ruusuöljyä, jota täällä Espanjassa suositellaan. Haava-aluetta ja ympäristöä tuli hieroa päivittäin useasti, sillä tämä auttaa haavaa paranemaan ja estää kiinnikkeiden muodostumista haava alueelle. Alkuun hierominen oli aika tuskaista, mutta kipu hellitti pikkuhiljaa. Proteiinia lisäsin ruokavaliooni (esim. pavut, pinaatti, kananmunat, rahka), koska se auttaa haavan paranemisessa.

Jalan painon tuntemus mietitytti minua alkuun. Tiedän kyllä, että tuntemuksestani huolimatta jalka EI painanut tonnia. Kävin huvikseni vaa’alla, +400 g, ei paha!

Vajaassa 2 vkossa liikkuminen helpottui, samoin siirtymiset sänkyyn ja sohvalle. Kivutkin hellittivät hiljalleen. Haavan vasemmalla puolella on ollut noin 4 cm tunnoton alue leikkauksen jälkeen, joka tosin saattaa palautua ajan myötä normaaliksi. 

Ankkamaista vaappumista

Ensimmäinen traumatologin kontrolli oli 3,5 viikon päästä leikkauksesta ja lääkäri ei ollut tyytyväinen polven liikerataan eli polvi tarvitsee fysioterapiaa lisää, että päästään parempaan tulokseen kuin ennen leikkausta. Kuukausi leikkauksesta aloin harjoitella enemmän kävelyä ilman kyynärsauvoja. Aluksi se oli hankalaa ja kävelin (tai oikeastaan vaappuin kuin ankka) eteenpäin. Selkäni ei jaksanut kävelyä näin kovinkaan pitkää matkaa, mutta nyt menee jo pidempikin matka kyynärsauvaa kantaen.

En ole koskaan polvivaivojeni aikana ajatellut kuinka paljon toinen puoli kehosta joutuu tekemään työtä enemmän, että kävely, kyykkiminen ja istuminen onnistuu. Näitä vikoja ja kropan painopistettä oikealta korjattiin kropan keskelle, jotta kehoon tulisi tasapaino ja kumpikin puoli kropasta tekisi yhtä paljon työtä. Tasapaino oli myös alussa hukassa. Ei ole ihme, että alaselkä on ollut kipeänä. Kropan virheasentojen korjaus sai huomaamaan kivoja kiristyksiä esim. leikatun jalan pohkeessa, reidessä ja lonkassa, mutta ne korjaantuvat pikkuhiljaa, kunhan muistaa miettiä miten liikkeitä tulee tehdä. Ihan pelkkää kävelyasentoani korjattiin useampaan kertaan fysioterapiassa.

Oikeesti ensimmäiset 15 käyntiä fysioterapiassa olivat kivuliaita ja hikisiä, mutta sitten pikkuhiljaa ne helpottuivat ja niistä pystyi jopa nauttimaan. En edes muista monesti sanoin miehelleni itku kurkussa, etten enää suostu menemään fysioterapiaan. Ehkä hyvä, että hän vei ja haki minut niistä, koska veikkaan, että ne olisivat jääneet muuten käymättä. Hyvin huomasi, että tiettyjen liikkeiden tai askelten tekeminen ei ollut helppoa, kun pääkoppa pisti vastaan ihan hirmuisesti, että ei tämä onnistu. Esimerkiksi fysioterapeutti laittoi minulle lattialle lankun, jonka yläpinta oli pyöreä ja minun piti astua lankulle vuoron perään kummallakin jalalla, toinen jalka lankulle ja toinen maassa. Leikatulla jalalla astuminen onnistui hyvin, mutta terveellä jalalla joutui taistelemaan aika paljon, että luotti leikattuun jalkaan. Ja monta muuta harjoitusta joita tehtiin, niin oli kyllä päälle työtä, että sai kaikki kiertymät ja virheliikkeet korjattua oikeiksi. 

Yöt olivat ensimmäisen neljän viikon aikana vaikeita varsinkin alkuun, kun kääntyminen ei ollut helppoa, asento oli aina väärä tai lakanan ryppy painoi polvea ikävästi. Haavan alue oli arka kaikelle; kosketukselle, rypyille, kankaalle…. mutta päivä päivältä se helpottui ja uni alkoi pitenemään ja rauhoittumaan. Fysioterapiaa ja jumppaa oli niin paljon, että useamman kerran heräsin siihen, että unissani tein polven suoristusharjoituksia tai koukistelin polvea. Näihin herää edelleenkin viikottain. Öisin polvi myös turposi paljon, kivisteli, kuumotteli ja siinä oli kovempaa kipua silloin.

Autolla liikenteeseen

Viiden viikon kuluttua leikkauksesta uskalsin lähteä yksin taksilla liikenteeseen. Oli muuten aikas kivaa, vaikka en jaksanutkaan vielä paria tuntia pidempään! Istuminen ei vieläkään onnistu pidempää aikaa, koska istuimen reuna painaa takareiteen. Kävin myös hieronnassa ja se teki todella hyvää pohkeille ja jaloille. Hieronta auttoi myös kävelyyn. Nyt olen käynyt kerran viikossa hierotuttamassa jalat ja se kyllä helpottaa kävelyä ja avaa lihaksia hyvin. Autolla ajoin ensimmäisen kerran 7 viikkoa leikkauksesta. Olisin varmaan pystynyt ajamaan aikaisemmin jo, koska meillä on automaattivaihteinen auto. Mutta autoon pääsy oli todella haastavaa aluksi, jotta sai polven taipumaan tarpeeksi ja pääsi autoon ja sieltä pois pienissä parkeissa.

Nyt 10 viikkoa leikkauksesta ja 25 fysioterapia sessiota käyneenä polvi paranee hiljalleen ja hitaasti. Polvi itsessään tuntuu hyvälle ja on normaalin kapea. Polven liikeradat eivät saaneet lääkäriäni vieläkään hurraamaan kuuden viikon tarkastuksessa, mutta itse olen melko tyytyväinen ja luottavainen, että liikeradat paranevat. Polveni paranee seuraavan vuoden ajan hiljalleen. Seuraava lääkärin kontrolli on edessä 2 viikon kuluttua – pelottaa jo valmiiksi hieman. Nyt olen jumpannut kotona päivittäin 1-2 kertaa ja kävelen ulkona päivittäin, mutta en vielä pysty kävelemään kovin pitkää matkaa yhtäjaksoisesti. Harjoittelen portaissa kulkua ja kasvatan polven sekä jalan kestävyyttä. 

Työstä tämä käy. Koko elämä pyörii kuntoutuksen ympärillä. Polvea turvottaa ja kuumottaa rasituksen jälkeen ja kipuja on ajoittain, mutta harvemmin. Näihin auttaa hyvin kohoasento ja kylmähoito 15-20 min/ kerta. Kipulääkkeet olen pystynyt jättämään kokonaan pois kaksi viikkoa sitten ja otan niitä vain tarvittaessa. Polveani on kiristänyt sivuilta ja reiden alaosasta kovasti leikkauksen jälkeen melkein päivittäin ja tämä mielestäni vaikuttaa suuresti myös liikeratoihin. 

Apua faskioiden käsittelystä

Sain fysioterapeuttiystävältäni vinkin, että faskiakäsittely voisi olla paikallaan. Niinpä varasin ajan käsittelyyn ja voi pojat, että se tuntui makialta! Faskiat olivat aivan jumissa ja niitä käsiteltiin kolmesti, kahdesti koko kroppa ja keskimmäisellä kerralla keskityttiin pelkästään polveeni. Käsittely auttoi hurjasti kiristykseen ja se on nyt pois. Liikerata parani myös eli polveni meni täysin suoraksi ja koukkuun enemmän. Faskiat ovat peitinkalvoja, jotka ympäröivät koko kehoamme, siis luita, lihaksia, niveliä ja jänteitä. Niiden tehtävä on peittää kehon eri kudoksia ja rakenteita, suojata ja tukea niitä ja olla joustavia liikkuessa. Faskioista löytyy paljon lisätietoa netistä, kannattaa lukea jos kropassa on kivistyksiä tai liikerajoitteita.

Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia, mutta paraneminen jatkuu. Vaikka välillä mieli on maassa, tiedän, että tämä on kohdallani vain väliaikainen vaihe. Tulen saamaan paljon paremman polven, joka vaikuttaa elämänlaatuuni huomattavasti, koska vaikuttaa jo nyt!

Ymmärrän nyt myös paremmin heitä, jotka joutuvat elämään jatkuvan kivun kanssa. Kipu vaikuttaa vääjäämättä mielialaan. Se vetää mielen todella apeaksi.

Olen itse ajatellut ja toivonut, että vuoden loppuun mennessä mennään jo kovempaa ja ensi elokuussa elämä on jo normaalia polveni kanssa! 

Vamos! Kuntoutus jatkukoon.

Search

+